Historian pituinen turnaus ja isojen poikien paini

Luin kerran hyvin vaikuttavan ja avartavan teoksen Rooman keisarin, Marcus Aureliuksen pohdinnoista kahden tuhannen vuoden takaa. On valaisevaa, mutta samalla pelottavaa ymmärtää, että tieteellisestä maailmankuvasta ja sen tuomasta tiedosta ja teknologisesta kehityksestä huolimatta ne perimmäiset suuret päätökset, joilla yhteiskuntaa ohjataan, ovat lähinnä filosofisia ja perustuvat arvoihin.

Moraalisesti ihminen ei lopulta ole kehittynyt kovinkaan paljon. Monilta osin olemme ehkä jopa taantuneet.

Viisautta vaativia päätöksiä ei tehdä enää kuninkaan hoveissa vaan valta on keskittynyt kapitalismin kautta yksilöille, ja tämä trendi tulee jatkumaan yhä kiihtyvässä tahdissa. Kapitalismi on vapauttanut yksittäisen mielen, niin hyvässä kuin pahassa. Erona kahden tuhannen vuoden takaiseen on myös se, että panokset ovat nousseet ratkaisevasti.

Pokeritermein historian kulkua voisi kuvata pitkällä turnauksella, jossa tuhansia vuosia olemme edenneet hitaalla blindirakenteella ja syvillä stäkeillä. Yhtäkkiä blindit tuplaantuvat jokaisella jaolla. Tämä tulee muuttamaan peliä monellakin maailman osa-alueella. Olemme siirtymässä Winner Takes It All –talouteen. Turnauksen palkintostruktuuri tulee muuttumaan.

Ne pelifilosofiset päätökset, joita me teemme elämässämme – maailmanlaajuisesti katsottuna mikrotasolla elämän pelipöydissä, ovat logiikaltaan aivan samoja mitä maailman High Rollerit tekevät omissa pöydissään. Aivan kuten pokerissa, pelin logiikka on sama panoksista riippumatta.

Kun me mietimme pokeripöydässä tai omassa mikrotason elämän pelipöydässämme kysymystä eettisyydestä, niin samaa pohtivat – toivottavasti pohtivat – High Rolleritkin.

Ei se pöydän panosten koko, vaan se pelifilosofia sen taitopelin takana.

Myös sääntöjen laadinta on taitopeli.

Globalisaatio on yksi suuri finaalipöytä, joka yhdistää lukuisat pelipöydät: eri kulttuurit, taloudet, fysiologiat, geenit, uskonnot, maailmankatsomukset, filosofiat jne. On uskomattoman hienoa ymmärtää kuinka elegantisti eri osa-alueet vaikuttavat pelin eri osiin ja muodostavat lopulta ison metapelin.

Tehokkaimmin pelannut voittaa. Ne mielet, jotka ottavat jokaisen otettavissa olevan potin, saapuvat yleensä finaalipöytään isoimmilla stäkeillä.

Ainakin turnausharjat tietävät mikä on ison stäkin etu finaalipöydässä.

Maailman taitopelin reunaehdot

Onko maailmantaitopelillä reunaehtoja? Joidenkin mielestä taitopelin reunaehdot ovat ne Jumalan määrittämät eettiset rajat, joita ei tulisi missään vaiheessa ylittää. Toisten mielestä ne rajat ovat kapitalistisen järjestelmän laatimat ja toisten mielestä rajat ovat maapallon ekologisessa kantokyvyssä. Joidenkin mielestä riittää, kun noudattaa maallista lakia. Toisille edes niiden noudattaminen ei ole tarpeellista.

Arvot –pelifilosofia on keskeisessä osassa myös esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvässä taitopelissä. Ratkaisun ydin on filosofinen: onko meillä velvollisuutta, ja haluammeko tehdä jotain? Onko meillä velvollisuutta selvittää ilmastonmuutoksen vaikutuksia enemmän vai ei? Onko meillä oikeus elää niin, että vielä syntymättömät sukupolvet joutuvat mahdollisesti isoihin ongelmiin? Onko meillä oikeus muuttaa ekologista tasapainoa?

Vaikka moni vannoo kapitalismin, individualismin, ihmisen itsekkyyden ja oman edun tavoittelun kaikkien elintasoa nostavaan voimaan, en ole tästä isossa mittakaavassa aivan vakuuttunut.

Maailman High Rollerit ovat oman aikamme kasvatteja, vallitsevan kulttuurin ja arvojen tuloksia. Jos me pidämme ydinarvonamme oman etumme tavoittelua ilman eettistä ulottuvuutta, niin kuinka voisimmekaan uskoa, ettei näin ei tehtäisi myös isoimmissa pöydissä?

Valta on isoilla stäkillä kapitalistisessa järjestelmässä. Valta keskittyy yksittäisille mielille.
Henkilökohtaisesti toivon suuresti, että voittaja tai voittajat omaavat kyvyn oman etunsa suuremman kuvan näkemisestä.

Kun ihmisten ymmärryksen ja objektiivisuuden keskimääräistä tasoa arvioi, voi vain toivoa, että älykkäimmät yksilöt, tulevien vuosikymmenien elämän High Rollerit ja finaalipöydän pelaajat olisivat myös eettisyydessään ja objektiivisuudessaan jotenkin rivikansalaista korkeammalla tasolla.

Finaalipöytää ajatellen tämä kaikki herättää tietenkin huolia. Vai uskotteko siihen, että joku grindaa elämän pelipöydissä microista high stakes –peleihin jollain pelityylillä – arvomaailmalla, ja hän yhtäkkiä kykenee muuttamaan koko pelinsä peruspilaria? Minä en usko.

Pikainen keskustelu kuntatyöntekijän kanssa kuntaliitoksista, taksikuskin kanssa Uberista, Veikkauksen edustajan kanssa pelimonopolista, pokerinpelaajan kanssa uhkapelien ongelmista tai Pattaya -turistin kanssa ihmiskaupasta kertoo yleensä sen, ettei meidän lajimme taida noin yleisesti taipua omaa persettä pidemmälleen näkemään.

Ehkä se on meidän geneettinen ominaisuus, että viikkorahatkin on yleensä tuhlattu ennen seuraavaa karkkipäivää.

Poliittiset pelimiehet

Meidän ihmisten laput silmillä taaperrus tässä maailmassa on jotenkin niin viatonta. Seuraamme sitä, mitä kaikki muutkin tekevät. Grindaamme omassa elämässämme ja niin grindaavat yritysjohtajatkin omissa elämissään ja kaikilla on yksittäisinä osasina kokonaisuuden kannalta niin vähän tekemistä. Kaikki ovat niin keskittyneitä omaan napaansa, omaan teollisuuteensa ja omaan elämäänsä, että ison kokonaisuuden hahmottaminen on mahdotonta.

Ongelma onkin se, että todellisuus on suurempi kuin osasten yksittäinen yhteenlaskettu summa. Kun tuhoisa filosofia saavuttaa maailman isoimmat pelipöydät olemme tiellä isoihin ongelmiin.
Maailman vaikutusvaltaisimmasta virasta taistelee loppumetreille saakka valtava suosio takanaan Donald Trump, joka kommentoi ilmastonmuutosta seuraavasti:

Trump vaikuttaa hauskalta hahmolta, jota ei vain voi ottaa tosissaan. Kunpa totuus olisikin näin. Hän on vaarallisempi kuin moni uskookaan.

Trump lupaa palauttaa Yhdysvallat sen kukoistuksen vuosiin ja vetoaa vähän koulutetun kansan primitiivisimpiin tunteisiin ja halveksuu sitä tieteellistä maailmankuvaa, joka on tämän maailman ainoa pelastus tulevina vuosina.

Mikäli Mr. Trump lähtee johdattamaan Yhdysvaltoja esittämällään filosofialla, tulevat muut kansakunnat varmasti vastaamaan vastaavalla filosofialla.

Ihailemani historian vahva mies taisi olla oikeassa:

Demokratia onnistuu pelastamaan maailman ainoastaan, jos äänestävät ihmiset ymmärtävät itseään ja suhdettaan maailmaan.

Vahva johtaja, joka hylkää tieteellisen todistusaineiston kestävän kehityksen kannalta oleellisimmissa asioissa toimii erittäin vaarallisena esimerkkinä.

Välillä ihmisen loputtoman idioottimaisuuden, ahneuden, lyhytnäköisyyden, hetken huuman himon ja fyysisen maailman rajallisuuden törmäyskurssin väistämättömyys saa mielen ahdistuneeksi.

Alea iacta est!

Mietityttää. Mitenköhän päin ihmiskunnan arpakuutio maahan laskeutuu?