Kaksi vuotta pokeriammattilaisena riitti

Selvittyämme ilman tuomiota vilungistamme, palasimme ystäväni kanssa pöytään. Olimme jo huomanneet kykymme pelissä, saaneet hyvän opetuksen ja päässeet kuin koirat veräjästä. Kuukausien kuluessa harrastus muuttui vakavammaksi ja nostin panoksien tasoja nopeasti. Alle kahden vuoden sisään olin edennyt korkeille panoksille ja ymmärsin kuinka valtava mahdollisuus muhi edessäni. Tämä peli sopi täydellisesti luonteelleni ja edessä kiilui jo taloudellisen vapauden tuoma mahdollisuuksien yltäkylläinen maailma. Kunnes arvomaailmojen törmäyksistä johtuva mielessä hitaasti muhinut päätös kypsyi ja päätin muuttaa elämäni suuntaa rajusti.

Pelistrategian muuttaminen

Edellisen kirjoituksen jälkeen pidin alkuun pari puolen vuoden mittaista taukoa pokerista. Otin aikaa ajatuksilleni, ja mietin mitä elämältäni halusin. Elämäni paikan etsiminen alkoi suurella pettymyksellä, kun reputin lääkiksen pääsykokeissa. Lopulta aloitin luonnontieteiden; kemian, fysiikan, solu- ja molekyylibiologian opinnot. Uskoin, että tiede tarjoaisi minulle tulevaisuudessa mielenkiintoisia uravaihtoehtoja.

Suunnan selvittyä päädyin lopulta pokerin suhteen kompromissiin pelaten vuosien aikana keskimäärin arviolta reilu puoli tuntia päivässä. Muistan, kuinka lukuisia kertoja istuin kirjan ääressä kotona ja vilkuilin hermostuneesti koneelleni. Yritin keskittyä molekyylin rakenteeseen ja elektronien vuorovaikutukseen, mutta veri veti pelipöytään. Kädet hikoilivat ja minulla oli levottomat jalat. Himosin päästä haastamaan. Useimmiten maltoin mieleni ja jatkoin kirjan parissa. Vei vuosia ymmärtää syvällisesti omaa käyttäytymistään ja oppia kontrolloimaan itseään.

Yliopistovuosieni aikana pidin noin kolme kokonaista vuotta huilia pelaamisesta keskittyen täysin opintoihini. Pelipöydissä minusta tuli pääsääntöisesti täysin Texas Holdem heads up pelaaja ja kävin kurkkaamassa aina blinditasoilla 100/200EUR NL saakka. Omaha heads upiakin tuli hieman harrastettua.

Korkeimmilla panoksilla valikoin kylläkin peliseurani tarkkaan. En voi sanoa olleeni mikään High Stakes –harja, vaan ehkä enemmänkin otin helpon rahan kuljeksimasta opintojen ohessa sieltä missä sitä oli. Voittoja kertyi muutamien satojen tuhansien eurojen edestä.

Vuosien varrella pelipöytiin alkoi tulla yhä enemmän hyviä pelaajia kilpailemaan samoista apajista. Trendiä seuratessa oli tietenkin välillä hyvin vaikea pidättäytyä vähissä pelitunneissa. Kahdeksan kirjastossa vietetyn tunnin jälkeen usein illalla pohdin pokeripöydän ääressä, olivatkohan opitut asiat todella menetetyn ansion arvoisia. Voinkin vaihtoehtoiskustannuksia ajatellen todeta hankkineeni aika kalliin koulutuksen.

Pelin oppiminen

Valitsin orgaanisen kemian pääaineekseni. Lopulta päädyin hankkimaan opettajan pätevyyden. Opettajan työ on yksi tärkeimmistä töistä mitä tiedän. Opettajan ajatukset välittyvät tuhansille nuorille ja aina seuraaville ja sitä seuraaville sukupolville. En koskaan maininnut yliopistokollegoilleni pokeriammattilaistaustastani. Opettajat ovat mitä suurimmassa määrin roolimalleja. He ovat sitä koulussa, kotona, vapaalla ja nukkuessa – aina kun opettajan identiteetti on yhdistettävissä johonkin toimintaan.

Mehän kaikki vaikutamme ympärillä oleviimme ihmisiin. Kokonaisvaikutuksemme riippuu tietysti statuksestamme – mielikuvasta siitä ”arvosta”, mikä meissä muiden ihmisten mielissä on.

Minun oli hyvin vaikea vakuuttaa itseäni siitä, että menestyneen pokeriammattilaisen mielikuvan yhdistäminen opettajan identiteettiin tarjoaa nuorille roolimallin, joka heitä omassa elämässään hyödyttäisi.

En missään nimessä halunnut istuttaa kenenkään nuoren miehen mielikuviin haavetta kuminauhalla kiedotuista dollarinipuista, paksusta kultakellosta, isorintaisista anteliasta naisista ja siitä ihailusta ja statuksesta, joka jokaiselle pokeritähdelle oikeutetusti kuului. Tämä kaikkihan oli kuin kiillotettua komediaa ja likaista lavastusta, joka kuitenkin upposi nuoriin testosteronia pursuaviin elämänsä seikkailuaan etsiviin finninaamaisiin pojankoltiaisiin, kuin taitavan taikurin taika hyväuskoiseen yleisöön.

Tieteen täyttämien päivieni päätteeksi tulin taas kotona kaapista ulos; riisuin rillini, opettajan identiteettini ja kuin Clark Kent vetäisin toimintasankarin viittani päälleni istahtaen pokeripöytään odottaen pääseväni haastamaan taas seuraavaa oman elämänsä pokerisankaria.

Pelaamisella hankkimani suuret tuntiansiot tarjosivat minulle paljon vapaa-aikaa. Matkustin paljon maailmaani avartaen. Olin onnellisessa asemassa voidessani tutustua erilaisiin kulttuureihin niin kirjojen sivuilla kuin paikan päälläkin. Luonnontieteenopintojen lisäksi luin satoja kirjoja ja lukuisia artikkeleita politiikkaan, yhteiskuntaan, filosofiaan, psykologiaan, talouteen, itsensä kehittämiseen ja liiketoiminnan rakentamiseen liittyen.

Ehkä paras asia mitä nämä vuodet ovat tuoneet mukanaan on jatkuva uteliaisuus ja uuden oppimisen sekä ymmärtämisen halu. Nykyään tulee luettua noin yksi kirja viikossa.

Yksi oikea ajatus voi muuttaa elämäsi – haluatko tietää salaisuuden?

On hämmentävää ajatella omaa itseään kymmenen vuotta sitten ja ymmärtää kuinka ymmärtämätön omasta psykologiastaan, fysiologiastaan sitä onkaan ollut – puhumattakaan siitä, kuinka vähän on ymmärtänyt omaa suhdettaan ympäröivään maailmaan. On mielenkiintoista tarkkailla ihmisiä ja huomata kuinka harva ihminen tajuaa käyttäytymisensä perusteita tai asemaansa elämässä. Olet muodollisesti vapaa muodollisesti vapaassa länsimaisessa yhteiskunnassa, mutta jos et ymmärrä itsesi ja maailman eri kerroksia – syvempiä ulottuvuuksia – tulet aina olemaan orja, vaikket sitä itse ymmärtäisikään. Aloittaessasi oikeilla kysymyksillä voit saada vastauksia, joiden avulla maailma tulee avartumaan uskomattoman hienolla tavalla.